Arabikevät vai islamilainen sydäntalvi? 30.06.2013

Tiedotteita ja keskustelua aiheesta!

Arabikevät vai islamilainen sydäntalvi? 30.06.2013

ViestiKirjoittaja pike464 » Ti 09 Heinä, 2013 22:06



Arabikevät vai islamilainen sydäntalvi?
30.06.2013

6.7.2013 Egypti ja Israel. Päivitys kolumnin lopussa.

http://www.ajanteos.com/kolumniParent.php

Otsake saattaa tuntua yliampuvalta ja retoriikan sävyttämältä lööpiltä, mutta sitä se ei ole, e vähimmässäkään määrin. Kun eletään kesä - heinäkuun vaihdetta armon vuonna 2013, niin asetelmat koko Lähi-idässä eivät voisi olla enempää mutkikkaat tai pelottavammat kuin ne nyt ovat ilman että koko alue olisi ajautunut laajamittaiseen sotaan. Kolumnisti ei ole profeetta, eikä milloinkaan ole pyrkinyt kertomaan tulevista tapahtumista absoluuttisina tosiasioina. Mutta siltä vain näyttää että arabikevään nimellä yli kolme vuotta sitten alkaneet ns demokraattiset kansannousut eri islamilaisissa valtioissa ovat kehittymässä juuri siihen suuntaan mihin pessimistiset arviot tuolloin antoivat aihetta olettaa niiden kehittyvänkin. Vaikka meidänkin ministerimme taputtivat käsiään ja pepsodent-hymyjään demokratian nimissä tapahtuville muutoksille, heidän asiantuntemuksensa islamin uskonnon syvimmästä olemuksesta näyttää jäävän vain perustelemattoman optimismin ja toiveajattelun tasolle.

Egypti

Oltiin aivan varmoja että Libyan Gaddafin jälkeen maahan muodostetaan toimiva demokraattinen hallinto joka noudattaa länsimaisia tapoja tai ainakin pyrkii hyväksymään ne jonkinlaisina toimivina malleina yhteiskuntaansa. Mitään sellaista ei ole ollut näköpiirissä. Vastaava toistui Egyptin kohdalla. Kun USA:n presidentti hylkäsi maansa diplomaattisen tuen silloiselta presidentiltä Hosni Mubarakilta, oltiin varmoja että vihdoinkin Egypti on oikealla kurssilla jättäen sotilasdiktatuurin taakseen ja kurottautuen kohti auvoisaa islamilaista tulevaisuutta.
Jos joku kuvittelee vielä tänään sellaista, siis vain runsas vuosi sen jälkeen kun Egypti sai islamilaista fundamentalismia kannattavan Muslimiveljeskunnan johtaman hallituksen ja samaa, jopa vieläkin radikaalimpaa uskonsuuntaa edustavan presidentin Mohammad Mursin, hän lukeutunee optimistien ehdottomaan eliittiin. Juuri tänään, kesäkuun 30.päivänä ja tästä eteenpäin, on Egyptin opposition toimesta suunniteltu jättiläismäisiä mielenosoituksia maan nykyhallintoa vastaan. Oppositio on muodostanut liikkeen jota he kutsuvat nimellä Tamarod, tarkoittaa Kapinalliset, ja mobilisoinut kannattajiaan käytännöllisesti kaikissa Egyptin suurimmissa kaupungeissa osoittamaan mieltään Mursia ja Muslimiveljeskuntaa vastaan niin kauan kuin presidentti eroaa ja järjestetään uudet parlamenttivaalit. Tamarod on ilmoittanut että mielenosoitukset, jotka kulkevat teeman Kesäkuun 30.päivän liike tulevat jatkumaan kunnes muutoksia saadaan aikaan. Heidän kannattajiaan on arviolta 20-22 miljoonaa maan 90-miljoonaisesta kansasta, joten varmaa on että jotain tulee tapahtumaan.

Avainasemassa tulee olemaan kuitenkin maan armeija. Kenraalit ovat ennenkin osanneet syöstä tumpuladiktaattorit valtaistuimeltaan eikä tarvitse olla profeetta nähdäkseen senkin mahdollisuuden olevan jopa enemmän kuin vain eräs toimintamalli. Egyptin kansantalous on kuralla, se on suurimmalle osalle kansaa katastrofaalisessa tilassa. Nälkä on ennenkin ajanut kansan barrikaadeille, sen lisäksi sekulaari keskiluokka on havainnut Muslimiveljeskunnan keskiaikaisen uskonnollisen politiikan olevan vailla kaikkea sitä mitä keskiverto muslimi, perheenisä ja opiskeleva nuori tulevaisuudelta haluaa. Palaaminen pimeään keskiaikaiseen sharia-lain tarjoamaan uskonnon kahlitsemaan elämänmalliin ei näytä kantavan kovinkaan pitkälle, joten Egyptin kohdalla näyttävät muutosten tuulet puhaltavan yhä voimakkaammin, niiden kehittyminen hirmumyrskyn tasolle ei ole siis mitenkään poissuljettu mahdollisuus.

Syyria - Iran - Libanon

Niin sanottu pahan akseli, kuten G.W.Bush sitä aikanaan nimitti. Kun hän lisäsi siihen vielä Pohjois-Korean, niin lausahdus taisi olla järkevintä mitä G.W:Bush 8:n vuoden presidenttiysaikanaan päästi suustaan. Sillä oikeassa hän oli, omalla tavallaan ja ymmärtäen asian ennemminkin USA:n näkövinkkelistä. Joka tapauksessa kuva Lähi-idän kokonaisuudesta on tällä hetkellä edelleen kutakuinkin yhtä sekava kuin jos 1000-osainen palapeli olisi kaadettu sankoon ja sitä yritettäisiin saada koottua kasaan kaatamalla se pöydälle sellaisenaan. Suomen ulkoministeri ei ole mielestäni tähän mennessä osoittanut kovinkaan suurta ymmärrystä Lähi-idän, eritoten Israelin ja palestiinalaisten väliseen ongelmaan, mutta alkuvuonna 2013 hän lausahti jotain ennen kuulumatonta. Hän mainitsi pelkäävänsä että Lähi-itä ajautuu uskonsotaan. Ennen kuulumatonta siksi, että näiden vuosien aikana joina olen seurannut hänen näkemyksiään ja sanomisiaan Lähi-idän tilanteista, ei sanaa uskonto ole juurikaan esiintynyt, lukuun ottamatta niitä kertoja joina hän on maininnut että uskonnolla ei ole juurikaan mitään merkitystä Lähi-idässä. Eikä sen perusteella voi arvioida alueen ongelmia eikä siis etsiä ratkaisua tai ymmärrystäkään tilanteen laukaisemiseksi.

Oli miten oli. Juuri uskonsotaan on ajauduttu ja mikä pahinta, siltä pohjalta on kaikkein vaikeinta yrittää löytää sopua, sillä niin täydellisesti vastakkain ovat eri ryhmät ajautuneet. Ne voitaisiin jakaa pääpiirteittäin jotenkin seuraaviin ryhmiin: Iranin shiiat, noin 90%:a maan väestöstä. Irakin shiiat, noin 60%:a maan väestöstä, Saudi-Arabian shiiat, noin 20%:a maan väestöstä, Libanonin shiiat, noin 27%:a maan väestöstä, mutta maan armeijasta noin 60%:a. Ja Syyria, jonka väestöstä on shiia-muslimeja ja alawiitteja vain noin 13%:a, mutta kontrolloivat sekä maan hallintoa että armeijaa.

Toisena ryhmänä, siis kapinallisten puolella, ovat ennen kaikkea Syyrian sunni-muslimit joita on noin 74%:a maan väestöstä, kuuluvat suurelta osin Muslimiveljeskuntaan. Libanonin sunnit, jotka eivät tosin ole ainakaan vielä osallistuneet Syyrian sisällissotaan, heitä on noin 27%:a väestöstä. Irakin sunnit, noin 35%:a, joista osa taistelee Syyrian kapinallisten puolella. Lisättynä monikansallinen Al Qaida, jonka tavoitteet suuntauvat ensisijaisesti Assadin hallintoa vastaan, toiseksi Bahgdadin shiialaista hallintoa vastaan. Turkki, jonka väestöpohja on 99%:sesti muslimeja, noin 75%:a sunneja ja joista osa taistelee jo Syyrian kapinallisten joukoissa. Turkin shiiat asuvat pääosin maan itäosissa, mutta eivät ole olleet kovin aktiivisesti Syyrian hallituksen puolella.
Mielenkiintoiseksi koko asetelman tekee se, että ennen kovin yhteneväiset ja Israelin olemassaoloa vastustaneet islamilaiset valtiot, uskontoon katsomatta, ovat nyt ajautuneet sisällissotaan juuri uskontonsa tähden. Sunnalaiset Hamas (Muslimiveljeskunta) ja Islamilainen Jihad, jotka ovat saaneet vuosikausia rahallista ja aseellista tukea shiialaisesta Iranista taisteluissaan Israelin olemassaoloa vastaan, ovat nyt tappamassa toisiaan siksi että ovat joko shiioja tai sunneja. Hamas surmasi Jihad-komentajan Gazassa siksi että tämä, entinen sunni, oli kääntynyt shiiaksi ja siten pilkannut Muhammadia. Shiialainen Hizbollah karkoitti Hamasin edustajat Beirutista ja sulki heidän toimistonsa siksi että Muslimiveljeskunta sotii Syyrian shiialaisten tukemaa hallintoa vastaan.

Jordaniassa kytee myöskin. Maan sunnalaista suuntaa edustava enemmistö vaatii kuningasta sitoutumaan Muslimiveljeskunnan oppeihin, siis jyrkkään shariaan, ja irtisanoutumaan rauhasta Israelin kanssa. Nyt kun Muslimiveljeskunnan valta Egyptissä alkaa keinua tasapainoan rajoilla, joko kaatuu tai kestää, heijastuu se väistämättä myös sekä Jordanian että Syyrian tilanteisiin. Alueen muut suunalaiset valtiot tukevat kapinallisia, mutta USA ja Venäjä ovat ne jotka lopultakin ratkaisevat mihin suuntaan valta joko vaihtuu tai sitten ei vaihdu, niin Syyriassa kuin Egyptissäkin.

Venäjä on vetäytynyt hieman taaemmaksi Syyrian tilantteesta, siis aktiivisuudesta osallistua sotaan. Venäjä evakuoi maansa kansalaiset sekä laivastotukikohdan Tartuksesta, jatkaen kuitenkin asetoimituksia Syyrialle. USA on lisännyt joukkojaan Jordaniassa, Turkki puolestaan estänyt USA:n asetoimitukset kapinallisille Turkin kautta. Tämä on rohkaissut Syyrian hallitusta muodostamaan jonkinlaisen rintaman Israelin vastaiselle rajalle Golanin suuntaan. Lähiviikot näyttävät uskaltaako Assad aloittaa iskut Israelia vastaan, jos aloittaa niin varmasti myös lopettaa hyvin pian, tai pakoitetaan lopettamaan. Sillä Israelin liittyminen tavalla tai toisella mukaan sotaan, vahvistaa kapinallisia eikä Venäjällä ole, asetoimituksista huolimatta, laisinkaan epäselvää siitä miten Assadille käy jos se yrittää vallata Golanin, tai aloittaa ohjusiskut siihen suuntaan.

Iran

Ajatollat vetivät välistä. Venäjän välityksellä he ilmoittivat USA:lle lopettavansa uraanin rikastamisen yli 20:n prosentin. Tosin sillä ehdolla että sanktioita puretaan. Se poisti välittömän sodan uhan Persianlahden alueelta, ainakin jos mainittu väite ja lupaus osoittautuvat todellisiksi. Viimeiset 10 vuotta he ovat huijanneet ja petkuttaneet länsimaita, mikä saa USA:n nyt uskomaan että ajatollat ovat tosissaan, Israelin mukaan mitään sellaista todistetta ei ole ilmennyt. Samaa mieltä on myös IAEA:n pääjohtaja. Nyt Israelissa ihmetellään miksi näin on tapahtunut ja jätetäänkö heidtä nyt yksin miettimään suhdetta Iraniin. Samaan aikaan Iran on nostanut öljynvientiään Kiinaan 40%:sta 50:een prosenttiin. Johtopäätös: Iran ei tarvitse enää niin kuumeisesti omaa uraania jos he ovat saaneet tai saamassa Pohjois-Koreasta Kiinan välityksellä ostamansa kolme ydinkärkeä. Jos näin on, niin Iran voi huoletta sitoutua olemaan rikastamatta uraania joksikin aikaa eteenpäin, samalla kauppasanktiot puretaan ja estetään mahdollisen arabikevään tai oikeammin islamilaisen sydäntalven kaltainen kansannousu.
Kunhan saadaan vielä kunnon ohjukset, satelliitit valvomaan ohjusten kulkua ja ydinkärjet ladattua ohjuksiin, niin ajatollat voivat hyvällä omatunnolla ilmoittaa jatkavansa uraanin rikastamista siihen pisteeseen saakka kuin itse haluavat. Tätä pelätään eniten Saudeissa jossa viisi miljoonaa shiia odottavat islamilaisen Mahdin esiin tulemista ja sunnalaisen saudivaltion uskonnollista käännyttämistä oikeaan shiialaiseen oppiin. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla.
Aikaisemmin islamilainen maailma on osannut yhdistyä kahta yhteistä viholista, USA:a ja Israelia vastaan. Nyt he ovat oivaltaneet että ennen kuin taistelu niitä ja länsimaista korruptoitunutta kristinuskoa vastaan on mahdollinen, täytynee käydä oma islamilainen uskonsota, jossa harhaoppiset sunnit tulee käännyttää oikeaan shiialaisuuteen tai sitten päinvastoin. Kumpikin on tietysti, ja vakiintuneen käytännön mukaan ehdottomasti oikeassa.

Egypti ja Israel. 6.7.13

Eihän siinä ehtinyt montaakaan päivää kulua kun kolumnistin "ennustus" Egyptistä toteutui. Ennustus on toki huono sana, Lähi-idän tilanteen aktiivinen seuraaminen ja toisaalta lähi-historian ylimalkainenkin tunteminen olisivat antaneet kenelle tahansa riittävää tietoa tehdä oikeaan osuneet johtopäätökset. Kun Muslimiveljeskunta ja salafistit saivat runsas vuosi sitten parlamentaarisen vallan, olin melko vakuuttunut että Egypti ajautuu sharia-lain siivittämänä kohti pimeää keskiaikaa, rikkoo rauhansopimuksen Israelin kanssa ja antaa pitkät piu-paut kansan hyvinvoinnille ja demokraattiselle kehitykselle siirtyessään islamilaiseen lainsäädäntöön ja elämänmalliin. Tuolloinen ennustus, vaikka olikin hyvin perusteltua, ei osunut aivan oikeaan, siitä toteutui selvimmin vain viimeinen osa, kansa ei saanut leipää ja sirkushuveja ja ajautui barrikaadeille. Nälkä on paras siivittäjä.

Miten tästä eteenpäin, hyvä kysymys, jos vain löytyisi kunnoon vastaus. Se on ainakin selvää että levottomuudet Egyptissä tulevat jatkumaan, Muslimiveljeskunta ei jää lepäämään vaan suuntaa katseensa kohti seuraavia vaaleja ja jatkaa siihen saakka erilaisia mielenosoituksia ja osittaisia väkivaltaisuuksia. Egyptin uusi vahva mies, kenraali Abdel Fattah El-Sisi antoi pidättää presidentti Mursin, samoin 300 Muslimiveljeskunnan ylintä johtajaa, näin hän esti jo ennakolta mielenilmaisuja laajentumasta kansalaissodaksi. Veljeskunnalla on kuitenkin miljoonia kannattajia, ehkä enenmmän kuin oppositiolla, armeija on kuitenkin se elin joka on aikaisemminkin historian saatossa suistanut diktaattoreja ja asettanut uusia, estänyt mellakoita ja mielenilmaisuja, vanginnut kaikki mielestään epäillyttävät henkilöt ja yrittänyt tällä tavoin vakiinnuttaa maan oloja. Mutta aina on kasvanut uusia ryhmiä, sotilaallinen vallanvaihto ei yleensäkään ole ilmiönä sen kummoisempi kuin että diktaattorin nimi vain vaihtuu toiseen.

Miten Egyptin vallanvaihto vaikuttaa Israeliin ja muuhun Lähi-idän tilannekuvioon? Ainakin Syyrian kapinallisille se oli kova isku. He olivat saaneet jatkuvaa tukea Muslimiveljeskunnalta ja joutuvat nyt etsimään uusia sponsoreita sen tilalle. Saudit, Kuwait ja emiraatit ojentavat kyllä auttavaa kättä, sillä Egyptin vallanvaihto on vain lisännyt Assadin puhtia joskin tilanteet Syyriassa ovat olleet viime päivinä jonkinverran taka-alalla Egypti-uutisoinnin takia. Israelin kannalta tilanne näyttäisi rauhoittavan asetelmia Gazan suunnalla. Hamasille Egyptin vallanvaihto oli myös kova isku, samoin Jordanian Muslimiveljeskunnalle joka oli ehtinyt jo nostaa esille ultimaatumin rauhasta Israelin kanssa. Kuningas Abdullah oli kahden tulen välissä, hän tarvitsi kipeästi Israelin tukea Syyrian uhkaa vastaan, toisaalta sisäpolitiikassa ei ollut enää juurikaan liikkumavaraa agressiivisen Veljeskunnan takia.

USA on myös joutunut hieman puun ja kuoren väliin. Se on tukenut Mursia niin kauan kuin rauhansopimus Israelin kanssa olisi voimassa, Mursia syytettiinsen vuoksi toisaalta liian länsimieliseksi, toisaalta taas vaadittiin irtautumaan rauhansopimuksesta. Kenraalit ovat yleensä olleet järkevämpiä ja tietävät erinomaisen hyvin kuinka sodassa Israelia vastaan tulisi käymään. Tässä mielessä Israelille asetelma sopii paremmin kuin aikaisempi Mursin kanssa, joka ei suostunut milloinkaan presidenttiytensä aikana edes lausumaan julkisesti Isralin nimeä.
Valitettavasti asetelma on vahvistanut Syyrian Assadin asemaa jonkin verran, ja niin hänkin kuvittelee. Se voi tosin olla vain väliaikaista mutta toisaalta neuvottelut tilanteen laukaisemiseksi eivät myöskään ole mitenkään ajankohtaisia. Assad voi rohkaistua yrittämään jotakin Golanin suhteen, siihen suuntaan vihjailujakin on jo esiintynyt. Israel on kuitenkin valmiina, samalla kun jännitys Gazan kaistalla ja lounaisrajalla on hieman helpottunut, he ovat vahvistaneet Golanin ja Libanonin rajojen sotilaallista valmiutta.

Venäjä ja USA ovat edelleen avainasemassa koko Lähi-idän onglemavyyhdin laukaisemiseksi. Venäjä evakuoi kansalaisiaan Syyriasta mutta ei lopettanut asevientiään Assadin hallinnolle. USA puolestaan vahvistaa joukkojaan Jordaniassa, ensisijaisesti Syyrian armeijaa vastaan, toiseksi Al Qaidaa vastaan, kolmanneksi maan sisäistä tilannetta ja Muslimiveljeskunnan reaktioita vastaan.
Muissa lahden valtioissa ollaan myös jonkin verran ymmällään. Qatarin sheikki Tamim kärsi melkoisen menetyksen kun oli tukenut Muslimiveljeskunnan ja Mursin hallintoa 13 miljardilla dollarilla, näille rahoille ei taida löytyä enää takuumiehiä. Toisaalta Saudihallinto ei suuremmin murehdi vallankaappausta vaikka se ei tuokaan ex-presidentti Mubarakin takaisin valtaan. Muslimiveljeskunta ei lukeutunut saudien suosioon ja heille on erittäin vaikeaa edelleen ymmärtää USA:n flegmaattista ulkopolitiikkaa Obaman antaessa Mubarakin hallinnon kaatua jonkinlaisen demokratian nimessä, demokratian joka ei milloinkaan edes toteutunut tai osoittanut liikehdintääkään siihen suuntaan. Obaman Lähi-idän politiikka on osoittautunut yhtä epäonnistuneeksi kuin hänen ponnistelunsa tehdät jotakin Nobelin rauhanpalkintonsa eteen. Kumpikin odottaa edelleen tekijäänsä ja taitaa käydä niin että jo toisen kerran annettiin Nobelin rauhanpalkinto henkilölle joka ei ansaitse sitä millään kategorialla. Ensimmäisen kerran se tapahtui v.1994 jolloin kyseinen palkinto annettiin arkkiterroristi Jasser Arafatille.

päivitystä taas tovin kuluttua...

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti".
Avatar
pike464
 
Viestit: 1060
Liittynyt: Su 01 Helmi, 2009 2:54
Paikkakunta: YLÖJÄRVI

Paluu Israel-asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron