Lienenkö Jumalan pieni kukka,
varjossa suurien puiden ?
Vai lienenkö joutava ruoho,
joukossa ruohojen muiden ?
Minut Hän juurutti synnin suosta,
istutti maanhan hyvään.
Kasteli, hoivasi rakkaudella,
juureni kaivoi syvään.
Muuta en pyydä, jos olla saisin
pienoinen kukkanen tarhassaan.
Kukkanen, vierellä elämän virran,
lakastuisi en milloinkaan.
Jumalan kukkanen maailmassa,
oi, jos olla voisin !
Ahdistettuja auttelisin
ja suruihin iloa toisin.
