Kansa liikehti vuorella Karmelin,
he huusivat baalia äärellä alttarin.
Ei ääntä, ei vastausta kuulunut,
vaikka päivä jo puoleen oli kulunut.
Silloin esiin astuvi Elia,
tuo brofeetta, Jumalan palvelija.
Hän särkyneen alttarin kuntoon laittaa,
ja ojankin alttarin ympäri kaivaa.
Hän tulta nyt Herralta rukoilee,
sitä kansa mielenkiinnolla seurailee.
Tuli iskee, kuluttaa alttarin,
sekä nuolee ojasta vedenkin.
Kaikki kansa polvilleen lankeaa
ja sanoo: "Herra on sittenkin Jumala".
Me elämme aikaa vaikeaa,
monet palvelee baalia, maailmaa.
Hypätään , hosutaan, häärätään,
kotialttaritkin usein särjetään.
Mihin Herra nyt tulensa langettaa vois,
kun uhri on alttarin päältä pois.
Meidän yhdessä tulisi anoa,
kivet alttarin uudelleen latoa
Sekä antaa itsemme uhriksi,
ja rukoilla: "Lähetä tulesi."
Kun Herran tuli nyt langeta saa,
niin kaiken kuonan se kuluttaa.
Ja maailma tulee näkemään,
että Herra on meidänkin Jumala.
Tätä taivaista tulta me tarvitaan,
Pyhän Hengen voidetta päälle maan.
Jos olemme sydämin avoimin,
nyt äärellä Herran alttarin,
Niin Jumala tulensa langettaa
ja sydämet kylmätkin sulattaa.
Usein oomme kuin kylmät kekäleet,
jotka maahan on pudonneet, hiiltyneet.
Mutta tahdothan, Herra, uudestaan
meidät sytyttää tulestas palamaan
ja pukea hengellä Eliaan,
tehdä soihduksi pimeään maailmaan.
Kirjoittanut:Taina Leppänen
Tänään minulle tuli "RISTIN KANSA " lehti josta kirjoitin tämän
minulle ainakin paljon puhuvan runon
Siunauksen terv:pike
