Sen kertoo laulus mi helkkyin soi,vaikk' murhe kyynelen silmiis toi.
Ei tunne riemujas maailma, ei nää se tielläsi kukkia.
Se aallon leikkihin kiintyen, ei huomaa helmiä syvyyden.
Sun helmes on veri Karitsan Mi synnit maksoi jo maailman.
Mi myös sun sielusi saastaisen, jo verhos vaatteilla autuuden.
On sulla riemuna päällä maan, Myös murheen hetkinä Jeesus vaan.
On sulla lähde mi virvoittaa, kun matka vaikea uuvuttaa.
Se armon lähteeksi kutsutaan, ja täällä sen sivu kuljetaan.
Ja siksi maailma korskea, ei tunne sen elon autuutta.
Vaan korven synkänkin keskehen, sen virrat vierivät pulputen.
ja kerran korvenkin helmahan, näät valkoliljojen puhkeevan.
Ja virtain varsilla kulkijat, ne toistaan auttaen laulavat.
Oi, katso kaupunki Siionin,Jo loistaa kultaisin kunnahin.
Siis riennä ystävä riemuiten, Kun turvas on veri Jeesuksen.
Siks' kunnes porteista kaupungin, Hääriemuun saavut sä Siionin.
